FRWD:n hyödyntäminen suunnistusharjoittelussa

Hankin FRWD o200:n Tampereen Suunnistajan Kaupasta puolisen vuotta sitten. Se on herättänyt kilpailupaikoilla ja iltarasteilla yllättävän paljon mielenkiintoa ja ihan peruskysymyksiäkin laitteen käytöstä ja toiminnasta olen saanut runsaasti. Koska Suunnistus.Net:iin ei ole pyynnöstä ja porkkanasta huolimatta juurikaan tullut vinkkejä FRWD:n käytöstä harjoittelussa, päätin kirjoittaa tämän vähän pidemmän avautumisen veteraani-kuntoilija-suunnistelijan suhteesta olkapäällään nököttävään oranssi-harmaaseen mötikkään.

Itse en ole kehitellyt erityisiä FRWD-harjoitteita, vaan käytän FRWD:tä tuottamaan dataa kilpailusuoritusten ja harjoittelun analysointiin. Laitehan tallentaa neljää eri dataa: sijantia, ilmanpainetta, lämpötilaa ja syketiheyttä (myös mallit o200, f300 ja b100 jos sykelähetin - vaikkapa Polar tai Suunto - löytyy). Tallennettu data sidotaan aikaan, jolloin näistä voidaan johtaa kaikenlaista laskennallista informaatiota, kuten esimerkiksi korkeus merenpinnasta, nopeus ja suunta kullakin hetkellä tai vaikkapa kuljetun reitin noususumma. Fyysisen puolen informaatiosta erityisesti aikaan ja kolmiulotteiseen paikkaan sidottu syke on mukava lisä normaaleihin urheilutietokoneisiin verrattuna.

Pummit

Suunnistuksen kannalta parasta FRWD-antia on mielestäni pummien analysointi. Nauhoitetusta reitistä pystyy yleensä helposti määrittämään virheen keston ja ylimääräisen kuljetun matkan. Etenkin pummin viemän ylimääräisen ajan arviointi muilla keinoin on yleensä hankalaa. Omalla kohdallani on FRWD kertonut monen puolen minuutin pummin olleenkin minuutin pummi ja päinvastoin. Useimmiten suunnistaja pystyy kyllä pummin jälkeen osoittamaan missä on aikaansa viettänyt, mutta välillä siinäkin tulee yllätyksiä. Myös summittaisesti edetyn välin todellisen kuljetun reitin näkeminen jälkikäteen on avartavaa.

Oheisessa kuvassa vasemmalla olevan pummin kesto on helppo määrittää. Väsynyt suunnistaja on juossut (silmät kiinni?) aivan rastin vierestä yli ja käynyt tekemässä 1:35 kestäneen 143 metriä pitkän ylimääräisen lenkin. Suunnistajan oma arvio heti kisan jälkeen oli: pummin kesto n. 1 minuutti.

Kuvassa oikealla olevan virheen keston määrityksessä joutuu käyttämään enemmän tulkintaa. Lähdöstä voimansa tunnossa liikeelle ampaissut suunnistaja on ajamassa itseään pussiin aidan sisälle, mutta huomaa onneksi melko varhaisessa vaiheessa virheen. Reitistä on arvioitu se hetki, jossa olisi jo pitänyt olla kartalla näkyvällä portilla (vasemman täplän alla). Tämän ja todellisen portillaolohetken välinen erotus on tulkittu virheeksi. Alle 15 sekuntia, mutta kyseisellä kilpailumuodolla kuitenkin kunnon pummi. Suunnistajan oma arvio virheen suuruudesta: vajaa puoli minuuttia.

Tehtyjen virheiden uudelleeneläminen nauhoitetun suorituksen kautta on tehnyt ainakin minut kriittisemmäksi omia suorituksiani kohtaan. Pienet "sekuntikoukutkin" tuntuvat ikäviltä kun niistä jää pysyvä ja kiistämätön todiste. Ja FRWD:n avulla ne on kohtuullisen helppo kaivaa suorituksesta esiin.

Sujuvuus

FRWD:llä on helppo seurata suorituksen sujuvuutta. Pysähdykset ja vauhdin hidastumiset näkee silmällä nopeuskäyrästä ja reitistä pystyy katsomaan etenemisen suoraviivaisuuden. Rastityöskentelystä FRWD paljastaa rastilletulo- ja rastiltalähtönopeuden, mahdollisen ylimääräisen rastipukkiin nojailun jättäessä ikävän alaspäin osoittavan piikin analysointiohjelman nopeuskäyrään.

Perhoslenkkikuvassa keskusrastilta (3/8/14) suunnistaja on lähtenyt kovaa vauhtia (punainen väri reitissä) kohti nelosrastia. Jo reilun sadan metrin juoksun jälkeen suunnistaja on saavuttanut ei-ihan-kartalla -tilan, alkaa hidastamaan vauhtia (reitti muuttuu vihreämmäksi) ja hapuilemaan oikealta vasemmalle etsien kiintopistettä, josta pääsisi taas kartalle. Vastaavasti etenkin kuvan väleillä 5-6-7 eteneminen on ollut hyvinkin suoraviivaista.

Laitteen avulla voi myös määrittää omat etenemisnopeudet erilaisilla alustoilla, ala- ja ylämäissä jne. Tällaisen informaation pitäisi vaikuttaa suoraan omaan reitinvalintastrategiaan ja harjoitteluunkin. Itse olen juossut kesän aikana harjoitellessa muutaman ylimääräisen hakkuuaukkokilometrin kun FRWD:n avulla huomasin vauhdin hidastuvan kyseisellä pohjalla jopa mutua enemmän.

Omien heikkojen ja vahvojen osa-alueiden löytäminen helpottuu, jos käytettävissä on kavereiden vastaavat tallenteet verrokiksi. Ja välillä saatavissa olevia huippujen tallenteita on kivaa ja opettavaistakin tarkastella.

Reitinpiirto

Suorituksen jälkeen kannattaa ensin piirtää kuljettu reitti käsin Reittihärveliin tai kartalle ja vasta sen jälkeen ottaa GPS-reitti ulos tallentimesta. Tämä menettely pistää vielä vähän tarkemmin käymään suorituksen päässä läpi ja miettimään mistä tuli kuljettua. Kuviteltu kuljettu reitti ei omalla kohdallani aina ole ollut ihan sama kuin todellisuudessa kuljettu reitti. Omien kokemusteni perusteella suunnistajalla on taipumus pelkistää ja sievistää päässään omaa reittiä todellisuuden ollessa monasti paljonkin kulmikkaampi. Tosin aina silloin tällöin havaitsee myös liioittelevansa omia pummejaan. Meni niin tai näin, nämä eroavaisuudet kai kaikkein selkeimmin paljastavat mutun ja mitatun suorituksen välisen eron.

Tuota aiemmin ollutta sujuvuuskohtaa lukiessaan saattaa helposti ajatella, että kyllähän nuo asiat nyt tajuaa maalaisjärjelläkin: tiheikössä ylämäkeen on keskimäärin hitaampi juosta kuin tiellä aurinkoisella kelillä alamäkeen yms. Itse ajattelen niin, että erot saattavat silläkin alueella olla mutun ja todellisuuden välillä yhtä isoja (muttei niin selkeitä havaita) kuin esimerkiksi todellisen ja kuvitellun kuljetun reitin väliset erot.

Reittihärvelin uusimmat versiot osaavat lukea sisään sekä FRWD:n perusmallien (o200, f300, b100) ohjelmistolla Google Earth -tiedostoon vietyjä reittejä että edistyneempien (kalliimpien) mallien ohjelmistolla tekstitiedostoon vietyjä reittejä. Reittihärveliin ensin käsin piirrettyä reittiä ja sen jälkeen FRWD:stä tuotua reittiä on helppo verrata toisiinsa. Itse olen pistänyt reittihärvelin pystyyn omalle kotikoneelleni lähinnä tätä varten.

Oheisessa kuvassa on näytteet parista reittihärvelipiirroksesta (suunnistajan nimi muutettu :-). Vasemmalla suunnistaja on ollut vain palttiarallaa kartalla eikä ole pystynyt piirtämään reittiään oikein. Oikealla taas on esimerkki melko onnistuneesta reittipiirroksesta. Vain rastilta 7 lähtiessä on reittin tullut pieni kuhmu, joka ei ole rekisteröitynyt suunnistajan päähän.

Välillä pääsee myös maistamaan (valitettavan) harvinaista herkkua. Joku kanssakilpailijakin on juossut GPS-tallennin olalla/niskassa/ranteessa/missälie ja vienyt tallenteensa Reittihärveliin. Jos Reittihärvelin käsinpiirrettyjen reittien ja rastiväliaikojen perusteella tehtyjä animaatioita on mukavaa juoksuttaa kilpaa keskenään, niin tämä on sitä toiseen potenssiin (paitsi jos olet kyykyttäjäosapuoli, niin kolmanteen).

Jos myös kaverin tallennin on merkiltään FRWD ja hän suostuu reittitiedostonsa jakamaan, niin samaisen uudelleenkilpailuttamisen voi tehdä myös FRWD:n omalla ohjelmistolla, jolloin mukaan saa myös mm. sykenäytön.

Muu käyttö

Emitittömissä harjoituksissa FRWD:tä voi käyttää rastiväliaikojen ottamiseen ja liputtomissa harjoituksissa oikeassa pisteessä käymisen varmentamiseen.

Ja koska kyseessä on geneerinen urheilutietokone, niin FRWD:tä voi tietenkin käyttää hyväksi myös fyysisen harjoittelun analysoimisessa ja seurannassa.

Lisähupia FRWD:stä voi vielä ottaa irti siirtämällä nauhoitettuja reittejä Google Earth-satelliittikuvaan. Tämä ominaisuus löytyy kaikista FRWD-malleista. Oheisessa kuvassa on erään suunnistajan eräänä keväänä eräässä Keski-Uudenmaan taajamassa juoksema sprinttitreeni taivaalta katsottuna. Rastien paikat on napsittu reittiin väliaikapisteinä.

Vaikka satelliittien sijainti ja maasto- sekä kasvillisuusesteet välillä aiheuttavatkin GPS-paikannukseen heittoja, niin itse olen ollut pääsääntöisesti hyvin tyytyväinen paikannustarkkuuteen. Jos oman FRWD:n hankkiminen ei jostain syystä kiinnosta, niin kannattaa silti ainakin kokeilla jos on mahdollisuus!

Minä jäin laakista koukkuun - eikä syy ole yksinomaan oranssi